INTP

Olen MBTI-persoonallisuustyypiltäni INTP. Näissä tyypeissä jokainen kirjain edustaa vaihtoehtoa neljällä eri akselilla.

I = introvertti. Viihtyy päänsä sisäisessä maailmassa. Vastakohta on ekstrovertti (E), joka tykkää enemmän olla vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa.
N = intuitiivinen. Keskittyy mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen. Vastakohta on tosiasiallinen (S), joka keskittyy tunnettuihin faktoihin.
T = ajatteleva. Tekee päätökset loogisin perustein. Vastakohta on tunteva (F), joka tekee päätöksiä enemmän omien tuntemusten pohjalta.
P = spontaani. Tykkää joustavasta elämäntavasta. Vastakohta on järjestelmällinen (J), joka pitää luonnollisesti järjestelmällisyydestä.

Introvertti

Yleisesti introverteistä poiketen en tunnista itsessäni väsymystä porukassa olemisen jälkeen. Viihdyn kuitenkin paremmin oman pään sisäisessä maailmassa. Porukassa istuessakin saatan viettää enimmän aikaa omissa ajatuksissani jotain suunnitellen tai ongelmaa ratkoen. Paremman tekemisen puutteessa saatan vaikka arvioida huoneen tilavuutta tai miettiä toimintamallia siltä varalta että joku alkaa kohta ammuskelemaan. Tämä antanee minusta töykeän tai tosikon kuvan, kun en aina rekisteröi kysymystä tai vitsiä. Saatan olla ärtynyt sosiaalisen tapahtuman jälkeen, mutta syy on useimmiten se, että koin sen olevan pois jostain muusta.

Haluaisin kuitenkin vaihtaa tai kuulla ajatuksia kiinnostavista aiheista. Minulle niitä ovat ohjelmointi, psykologia, ravinnon vaikutus terveyteen ja tiede ylipäätään. Harmi vain, että keskustelut pyörivät hyvin arkisten asioiden (urheilu, tv-ohjelmat, tarinat mitä on joskus tehnyt) ympärillä, vaikka keskustelijoilla olisi hyödyllistäkin tietoa jaettavana. Smalltalk yms. tyhjä puhe ei vaan mielestäni tuo lisäarvoa mihinkään ja on parempi laittaa pää hyötykäyttöön.

Näin varttuneempana minulla ei oikeastaan ole ystäviä. En vain ole törmännyt sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa keskustelu olisi jotenkin enemmän aivoja stimuloivaa kuin yksin mietiskely. Nuorempana kavereiden kanssa vain tehtiin yhdessä, kuten pelattiin videopelejä tai jalkapalloa ja kaikki oli helppoa. Nykyään haluan vain uutta tietoa, laajentaa ajatteluani ja kehittyä. Työpaikoissani on toki ollut paljon fiksuja (myös koodaavia) tyyppejä, mutta jostain syystä nämäkään eivät ruokatauoilla tai pikkujouluissa puhu niistä asioista mistä heillä olisi erikoisosaamista.

Intuitiivinen

Minulla on ns. pöytälaatikko täynnä ideoita ja niitä tulee koko ajan lisää. Rakastan pohtia miten jotakin prosessia/tuotetta/tms. voisi parantaa. Uuden kiinnostavan idean ilmaantuessa hanskat tippuu saman tien ja minun on pakko lähteä seuraamaan mihin ajatus vie. Suunnitelmat jäävät yleensä siinä vaiheessa kesken, kun olen ratkaissut vaikeimmat kynnyskysymykset idean toimivuudesta ja pitäisi siirtyä suorittamiseen. Jos jotain ehtiikin alkaa rakentamaan, jossain vaiheessa yleensä ilmenee parempi tapa tehdä asia ja pitää aloittaa alusta. Vain harvat ideat näkevät päivänvalon. Olen esim. aloittanut sisällönhallintajärjestelmän tekemisen varmaan kymmenen kertaa aina mahdollisesti paremman teknologian ilmestyessä.

Inhoan rutiineja ja muita toistuvia tehtäviä, koska ne eivät vaadi pähkäilyä. Käytän ennemmin tunnin miettiäkseni miten vartin hommasta saisi nipistettyä pari minuuttia pois sen sijaan, että alkaisin vain tekemään. Olenkin kova vitkastelemaan. Laitan ajatuksen tylsän tehtävän suorittamisesta itämään ja odotan viime hetkeen josko aivot olisivat keksineet jonkin kuningasidean tehtävän suorittamisesta vähemmän tylsästi tai mahdollisimman tehokkaasti.

Ajatteleva

Pyrin ymmärtämään mitä muut sanovat ja miksi. Minulle ei myöskään riitä, että joku asia toimii. Haluan ymmärtää miten. Tästä seuraa erilaisia loogisia polkuja, jotka käyn läpi ennen kuin voin olla asioista oikein mitään mieltä. Tutkimukset, tieteelliset artikkelit yms. herättävät vain lisää kysymyksiä sen sijaan, että olisin varmempi jostain. Olen äärimmäisen looginen ja minun täytyy mennä asioiden juurille, jotta voin tehdä oman loogisen päättelyn lopputuloksista.

Logiikka ja intuitiivisuus tekee minusta todella liberaalin ja vähän anarkistin. En voi sietää perusteettomia tapoja, käytäntöjä, sääntöjä tai jossain määrin lakejakaan. Minusta kaikki pitäisi olla sallittua, kunhan ei toiminnallaan haittaa muita merkittävästi. En ymmärrä miksi jotkut paheksuvat ja yrittävät rajoittaa sellaisia asioita, joita eivät itse harrasta, vaikka niistä ei ole kellekään haittaa.

Olen empaattinen, mutta en hyvä auttamaan ihmisiä tunnepuolen ongelmissa. Pystyn kuvittelemaan miltä muista tuntuu ja pohtimaan mahdollisia syitä tunteille ja käyttäytymiselle. Ei vaan ole mitenkään varmaa mitkä tekijät juuri kyseisellä henkilöllä ja siinä hetkessä on taustalla. Samassa tilanteessa joku voi kaivata ratkaisuja, toinen ymmärrystä. Olen huono tekemään oikean valinnan, kun sitä ei voi päätellä loogisesti. Niinpä on turvallisempaa vain olla siinä yrittämättä parantaa tilannetta.

En juuri näytä tunteitani. Toisaalta siksi ettei mielialani paljon hetkahda perustilasta ja toisaalta se pienikin muutos haihtuu nopeasti. Ikään kuin voimakkaan tunteen ilmaantuessa analyyttinen puoli aivoista ottaisi vaan viestin vastaan ja alkaisi miettimään mistä tunne johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä. Epämiellyttävät tunteet ovat vain minusta irrallisia ongelmia. En hautaa niitä. Siirrän ne vain jonoon odottamaan käsittelyä. En myöskään puhu kauheasti tunteistani. En kaipaa ymmärrystä vaan ratkaisuja eikä ratkaisuja voi etsiä ennen kuin tietää mikä on rikki. Ja sitten jo varmaankin tiedän itse sen ratkaisun. Provosointi ja painostus tuossa tunteiden analysointivaiheessa johtaa aika helposti vaan keskeneräisiin ajatushaaroihin, joista voi joku vaikka loukkaantua.

Spontaani

Ajattelusta seuraa valtava vaihtoehtojen tulva. Olenkin huono tekemään pikaisia päätöksiä. Mistä tiedän mikä vaihtoehto on paras, jos en tiedä kaikkia argumentteja puolesta ja vastaan? Ehkä en tiedä edes kaikkia vaihtoehtoja vielä. Siksi pidänkin vaihtoehtoja avoinna ja minulla on taipumus jättää asiat viime tippaan. Ehkä viime hetkellä ilmaantuu painavia faktoja, jotka ratkaisevat kaiken. Ratkaisun tehtyäni olen kuitenkin malttamaton. Voin ihan hyvin vertailla vaihtoehtoja viikkoja suunnittellessani jotain isompaa ostosta, mutta onhan se sietämätöntä joutua odottamaan toimitusta yli päivän.

Rentous

Vaikutan monesti vakavalta, mutta naamani ei vain heijasta sitä kuinka kivaa minulla on ajatuksissani. Harvoin murehdin mistään. Mielestäni on kahdentyyppisiä asioita, joita ei kannata murehtia; niitä mille ei voi mitään ja niitä mille voi. Huumorini rakentuu sarkasmista, sanaleikeistä ja asioiden sijoittamisesta eri asiayhteyksiin. Väärinymmärrysten riski näitten kanssa on suuri ja pidänkin tiukkaa filtteriä ennen julkaisemista kanssaihmisille. Ennen vitsejä pitää luonnollisesti miettiä ketä on kuulemassa, heidän taustat, uskonto, poliittiset kannat, auton merkki sekä mahdolliset omat ja läheisten sairaudet. Noin muutamia mainitakseni.

Vanhemmuus

Vanhempana minua kuvaavat arvot lempeys ja vapaus. Kaikki on sallittua kunhan ei aiheuta muille vahinkoa eikä lapsen tapauksessa itselleenkään. En pidä turhia sääntöjä. Jos käsken lastani tekemään jotain, enkä hänen kysyessä "miksi?" pysty antamaan perustelua, ei käskyä tarvitse noudattaa. Pyrin tarjoamaan mahdollisuuksia lapsen toteuttaa itseään puskematta häntä mihinkään tiettyyn suuntaan esim. harrastusten kannalta. Näen itseni enemmänkin lapseni mentorina kuin sellaisena auktoriteettihahmona, joka rankaisee jos käskyjä ei noudateta. Olen kuitenkin jämäkkä niissä asioissa, jotka vaikuttavat lapsen elämään pitkälle tulevaisuuteen, kuten ruokavalion terveellisyys.

Työelämä

Olen ohjelmistosuunnittelija. Se sopii tosi hyvin intuitiivisen ja ajattelevan luonteen kanssa. Saa ratkoa ongelmia ja tietokoneet ovat loogisia. Huomaan monesti puutteita määrittelyissä ja logiikassa. Minulla on luontainen taipumus löytää yksinkertaisin ratkaisu. Töissä tämä aiheuttaa ehkä eniten tyytymättömyyttä minussa, koska muut tekevät asiat monesti tarpeettoman monimutkaisesti (overengineering) ja epätehokkaasti. Introverttiys sen sijaan ei ole ongelma. Vaikka työskentelen asiakasrajapinnassakin, on palaverit kuitenkin vain kuuntele-analysoi-kysy -sykliä, kunnes on selvää mitä ollaan tekemässä.